Pomo Ivar

Tässä meidän Pomo Ivar sinä päivänä kun tuli meille, täyttää tänään 3-vuotta ja on Tampereella uudessa kodissa. Jouduimme hänestä luopumaan kaksi kuukautta sitten, pojasta tuli niin ärhäkkä ja todella mustasukkainen Meimistä. Jos Pomolle ei joku asia sopinut niin hän puri, minuakin monta kertaa ja Meimin päälle hyökkäsi kerran, mutta sain astettyä että ei ehtinyt puremaan. Meimi kun on paljon hoidossa meillä, kun äitinsä käy Turussa yliopistolla, niin poika joutui aina olemaan häkissä, eikä se ollut pojallekaan kivaa. Hän on nyt todella hyvässä kodissa ja hänellä on siellä tyttö koira kaverina ja emäntä on sellainen joka on laittanut Pomon aisoihin, mutta on sielläkin pari kertaa emäntäänsä purrut.
Koskaan en ole kuullut että Cavalier olisi noin ärhäkkä. Olihan meillä ennen Pomoa Lili-cavalier joka oli mailman ihanin, Satulla on kaksi tyttö-cavalieria ja ne on mitä ihanimpia Nella täyttää ensi kuussa 13-vuotta ja Emmi täyttää kesällä 11-vuotta.
Silti minun on välillä hirveä ikävä poikaa, nämä aamut on toisinaan niin raskaita, kun olen täällä yksikseni hereillä jo kuudesta asti ja isäntä nukkuu kymmeneen-yhteentoista, en saa itsestäni edes sitä irti että lenkille lähtisin, kun ei ole enää lenkkikaveria.
Laitan vielä toisen kuvan meidän Lilistä, jonka jouduimme päästämään sateenkaarisillalle, kolme vuotta sitten. Hän sairasti epilepsiaa ja sydämen vajaatoimintaa, se päätös että Lilistä luovuimme oli elämäni raskaimpia, isännälläkin oli juuri ennen joulua todettu keuhkosyöpä, tosi raskasta aikaa.
Liliä on vieläkin hirveä ikävä.
Tulihan tähän nyt tätä vuodatusta, mutta mulla on vähän taas huono aamu.
Toivotan kaikille lukioilleni oikein hyvää tätä viikkoa, kuulemma ilmatkin kaunistuvat, jotta kesää odotellaan.